Liikunta ja aivotoiminta osa II

2000-luvun alusta lähtien on julkaistu lukuisia tutkimuksia, miten liikunta vaikuttaa lasten aivojen anatomiaan ja sitä kautta heidän muistiinsa ja tiedonkäsittelyä vaativiin toimintoihin. Voisiko kerättyä tietoa soveltaa myös meihin aikuisiin?

Esimerkki 1: Tutkijaryhmä vertasi 9–10-vuotiaiden poikien hippokampuksen tilavuutta hyvä- ja huonokuntoisilla lapsilla. Hippokampus sijaitsee ohimolohkojen sisäosissa korvien lähellä. Sitä tarvitaan henkilökohtaisesti koettujen tapahtumien ja muistojen tallentamiseen. Se on aivojen muistikeskus ja tarpeellinen, kun ihminen oppii uusia asioita ja palauttaa mieleensä aiemmin oppimaansa tai kokemaansa.

Testissä pojille määriteltiin maksimaalinen hapenottokyky kävelymattotestillä. Hyväkuntoisilla pojilla se oli 51,5 ml/kg/min ja huonokuntoisilla 36,4 ml/kg/min. Aikuisilla hapenotossa tavoiteltava arvo naisilla on vähintään 35 ml/kg/min ja miehillä 40 ml/kg/min. Hippokampuksen tilavuudet määriteltiin tutkittavilta magneettikuvien avulla. Hyväkuntoisilla lapsilla tilavuudet olivat merkittävästi suurempia.

Tämän jälkeen pojat osallistuivat muistitoimintojen tehokkuutta mittaaviin testeihin.

Lopputulos: Hyväkuntoiset pojat pärjäsivät testeissä paremmin.

Päätelmä: Nuorten liikunnan merkitystä ei voi aliarvioida ja jos tämän testin tuloksia voidaan soveltaa aikuisiin, kannattaa sinne lenkille lähteä yhdessä jälkikasvun kanssa.

Tutkimusten mukaan suurin riski nuorten liikuntaharrastuksen lopettamiseen on 14 vuoden iässä. Lasten liikkuminen on nykyään hälyttävällä tasolla. Alle puolet nuorista harrastaa enää mitään liikuntaa. Pleikkari ja some ovat tulleet tilalle. Istutaan koulussa ja istutaan kotona. Mikä on vanhempien vastuu? Nuori tarvitsee monipuolista aktiviteettia. Heidän kohdalla on myös hyvä muistaa, että lapsi ei tunnista stressitekijöitä kuten aikuinen. Koulu, harrastukset ja elämän oppiminen voivat kuormittaa väsymykseen asti.

Liikunnan vaikutus neurobiologisesti

Säännöllisen liikunnan vaikutus aivojen kemiaan ja hienorakenteeseen on monimutkainen ilmiö. Siihen saattaa liittyä mm. hermosolujen uudismuodostusta, hiussuonituksen lisääntymistä, hapetusriskin pienenemistä eli aivosolujen tuhoutumisen vähenemistä sekä proteasomien aktivoitumista, joiden avulla vaurioituneita kudosrakenteita poistuu aivoista.

Liikunta tuottaa muutoksia myös synapsitasolla eli kahden hermosolun liitospinnalla, jonka kautta hermoimpulssit siirtyvät tai jäävät siirtymättä hermosolusta toiseen ja geeneissä eli perintötekijöissä, jotka ovat biologisen informaation yksiköitä.

Miten liikunta auttaa masennuspotilaita?

Liikuntakerta lisää ihmisellä seuraavien aineiden erittymistä:

• aivoperäinen hermokasvutekijä, jota tarvitaan synapsitoiminnan mukautuvuuteen
• serotoniini, joka säätelee ihmisen ruoka- ja seksihaluja
• dopamiini eli mielihyvähormoni, jolla on tärkeä osa nautinnon, tyytyväisyyden ja ilon tunteiden syntymisessä. Se myös piristää ja tekee energiseksi.
• asetyylikoliini, joka on välittäjäaine, edistää oppimista ja muistamista.

Tutkimuksissa on todettu, että aivoperäisen hermokasvutekijän pitoisuudet ovat matalia masennuspotilailla ja ahdistushäiriöistä kärsivillä henkilöillä. Jo yhden liikuntakerran jälkeen aivoperäisen hermokasvutekijän pitoisuudet nousevat veressä. Säännöllisellä liikunnalla on tätä kautta vaikutus mielialan nousuun.

Kuntotason mukaan liikunta auttaa jo pieninä annoksina. Lue aiheesta enemmän Liikuntapteekin sivulta. UKK-instituutin artikkelissa läpikäydään laajemmin läpi eri tutkimustuloksia sekä arvioidaan tutkimusten laatua.

Mutta liikuntahan lisää kehon stressiä…?

Kyllä. Kohtalaisella kuormitustasolla toteutettu liikunta tuottaa elimistölle stressitilan, johon liittyvät hormonaaliset muutokset auttavat kehoa mukautumaan rasitukseen. Juju on siinä, että fyysinen stressi parantaa aivojen kykyä sopeutua muihin stressitiloihin, joita kohtaamme elämässämme päivittäin.

Stressi on luonnollinen reaktio elimistössä tai elinympäristössä tapahtuville muutoksille, jotka ovat negatiivisia tai positiivisia. Yleisesti stressorit jaetaan neljään pääryhmään: fyysisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja sydän- ja verenkiertojärjestelmään tai aineenvaihduntaan vaikuttaviin tekijöihin.

Netistä löytyy erilaisia testejä, joilla voit arvioida kokemasi stressin määrää. Työterveyslaitoksen sivuilla olevan testin avulla saat suuntaa antavasti selville, kuinka punaisella stressimittarisi on. Voit pohtia, pärjäätkö yksin vai tarvitse ulkopuolista apua.

Kroonisen stressin yhteydessä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuoriakseli, HPA-akseli, toimii liian vilkkaasti. Plasmasta voidaan mitata suuri kortisolipitoisuus. Tämä vaikuttaa heikentävästi mm. hippokampuksen kykyyn vaimentaa HPA-akselin toimintaa tai ahdistusta. Ihminen stressaantuu vielä enemmän ja kuuluisa oravanpyörä alkaa pyöriä

Mikseivät kaikki sitten pidä liikunnasta?

Voiko sohvaperunana viihtyvää syyllistää? Liikunnan tuottamat mielihyvävaikutukset yhdistetään beeta-endorfiineihin eli hyvän olon hormoneihin. Kaikki eivät saa liikunnasta mielihyvää. Tämä voi johtua persoonallisuudesta ja palkkiojärjestelmän geenimuutoksista. Olemme yksilöitä ja kaikkien ei tarvitse pitää liikunnasta. Voisiko heitä motivoida tieto, että lihaksista vapautuu liikunnan aikana muskuliinihormonia. Se lisää aivojen verenkiertoa ja hapensaantia. Aivosi voivat paremmin.

Alla olevan linkin kautta saat vinkkejä, miten aloittaa liikunnanharrastaminen. Sen on julkaissut Mielenterveyden keskusliitto.